Kukastunturilla ilman sähköä
Viikon aikana on tullut jo neljä kertaa vuokrattua läskipyörät ja käytyä pyöräilemässä erilaisilla kokoonpanoilla. Kaksi ensimmäistä retkeä oli lapsien kanssa, kolmannen pyöräreissun tein kahden kaverin kanssa, jotka tulivat mökille parin päivän vierailulle. Neljäs reissu tuli tehtyä miehen sekä hänen kaverinsa kanssa. Se reissu piti jäädä itsellä lyhyeksi pyöräretkeksi. Miehet olivat jo paria päivää aikaisemmin varanneet sähköavusteiset läskipyörät Äkäslompolo Sport Shopista ja itse vielä arvoin lähdenkö ollenkaan pyöräilemään.
Aikaisemmissa postauksissa olenkin joskus jo maininnut, ettei oma kuntoni ole kovinkaan hyvä. Kaksi päivää aikaisemmin, kun vinttasin kavereiden kanssa Tahkokurun nousua (ja välillä talutin pyörää), vannoin, etten ikinä lähde nousureiteille ilman sähköavusteista fatbikea....
Mihin ihmeeseen se kärsimys ja tuskanhiki unohtui kahdessa päivässä, en ymmärrä. Taas sitä oltiin pyörävuokraamon tiskillä varaamassa tavallista fatbikea. Toki ajatuksena oli, että saatan miehet Kukastunturin reitille, heitän itse ympäri ja ajelen pikku piston Navettagallerialle.
Niinhän siinä kuitenkin kävi, että nälkä kasvoi syödessä ja periksi en osannut antaa Miehet iloisesti pyöräilivät eFatbikella ja itse vinttasin perässä sen minkä kerkesin. Välillä jäin jälkeen, mutta miehet huomaavaisesti odottivat Kotamajalla.
Kotamajalla nautittiin lättykahvit ja jäätelöä. Kotamajalta palattiin hetkeksi vielä samalle reitille mistä tultiinkin ja lähdettiin nousemaan Kukastunturille. Nousu oli varsin jyrkkä, joten omissa pohkeissa ei potku riittänyt, että olisin saanut ajettua koko matkan. Suurimman osan noususta talutin pyörää.
Tunturin huipulla tankattiin vähän Vichyä, nautittiin maisemista ja lähdettiin jatkamaan matkaa. Tunturin huipulla kun ollaan niin tietäähän sen, että loppumatka takaisin kylälle on pelkkää alamäkeä. Melkein heti, kun lähdettiin puottelemaan alaspäin, saatiin kunnon rankkasade niskaan. Eikä kenelläkään ollut tietenkään sadevarusteita mukana. Siinä vaiheessa olikin jo aivan sama vaikka kastuttiin yltä päältä. Rapavesi valui pitkin selkäpiirtä. Naama ravassa ja kaikki vaatteet läpimärkinä saavuimme palauttamaan pyöriä. Autossa oli onneksi sen verran vaihtokamppeita, että saattoi istahtaa autonpenkille ja käydä vielä kaupassa sushi-ostoksilla. Olipa vain huippu reissu! Ruska-aikaa odotellessa =).